Hyppää sisältöön

MS-taudin diagnosointi

MS-tauti on krooninen sairaus, jonka etenemistapa vaihtelee. Sairauden diagnosointi ei ole mahdollista yhdellä ainoalla taudin tunnistavalla testillä.

MS-taudin diagnosointi.

MS-tauti on krooninen sairaus, jonka etenemistapa vaihtelee. Taudin kulku on alkuun aaltoileva 85 %:lla potilaista. Arviolta 15 %:lla taudin kulku on alusta pitäen etenevä.

Sairauden diagnosointi ei ole mahdollista yhdellä ainoalla taudin tunnistavalla testillä. Diagnoosi tehdään yleisesti hyväksyttyjen kriteerien mukaisesti ja edellytyksenä on sairaudelle tyypillinen ilmiasu ja tutkimuslöydökset.

Moni hakeutuu lääkäriin heti, kun ensimmäiset oireet ilmenevät. Jos potilaalla on ollut vasta yksi oirejakso, käytetään ilmaisua ”kliinisesti eriytynyt oireyhtymä” (KEO). Tässä vaiheessa on vielä epävarmaa, kuinka pian seuraava oirejakso tulee tai tuleeko sellaista koskaan. Jos sekä magneettikuvat että selkäydinnestetutkimus viittaavat MS-tautiin, sairastumisriski on suuri. Näille potilaille suositellaan uutta magneettikuvausta 3–6 kuukauden kuluttua ensimmäisestä magneettikuvauksesta mahdollisista uusista oireista huolimatta. Joskus diagnoosi on asetettavissa jo heti ensimmäisten oireiden ja tutkimusten yhteydessä.

MS-taudin lääkehoito aloitetaan heti, kun diagnoosi varmistuu. Lue lisää MS-taudin hoitamisesta täältä.

Sairastuneen kokemat MS-taudille tyypilliset oireet.
  • Neurologin tekemä kliininen arvio vastaanotolla
  • Aivojen ja selkäytimen magneettikuvaus
  • Selkäydinnestetutkimus
  • Tarvittavat muita syitä poissulkevat tutkimukset

Sairauden diagnosoinnin vaiheet

Lääkärissä käynti.

Oireiden ilmaantuessa potilas tyypillisesti hakeutuu terveyskeskus- tai työterveyslääkärin vastaanotolle.

Mikäli epäilys MS-taudista herää, ohjataan potilas edelleen erikoissairaanhoitoon neurologin vastaanotolle. Jos oireet ovat lieviä, riittää polikliininen tutkimus. Tarvittaessa potilas tutkitaan päivystyksellisesti tai kiireellisesti.

Mikäli epäilys taudista on vahva, tehdään magneettikuvaus ja/tai selkäydinnestetutkimus. Lisäksi tehdään verikokeita muiden mahdollisten sairauksien poissulkemiseksi.

Jatkotutkimukset: Magneettikuvaus ja selkäydinpunktio.

Magneettikuvauksella nähdään mahdolliset tulehdusjäljet.

Diagnoosin kannalta ei välttämättä ole oleellista, tehdäänkö tutkimus aktiivisten oireiden aikana vai niiden jälkeen. Oireiden väistyttyä vanhatkin tulehdusjäljet pystytään tunnistamaan – toisaalta osa keskushermoston tulehdusmuutoksista ei edes aiheuta selvästi havaittavia oireita.

Selkäydinnesteen tutkiminen (lannepisto) tehdään lähes aina MS-tautia epäiltäessä. Tämä auttaa diagnoosin varmistamisessa. Mikäli tutkimuksessa havaitaan taudille tyypillinen tulehduslöydös, lisää se riskiä toiseen oirejaksoon. Tätä tietoa yhdessä aivojen magneettikuvauslöydöksen ja oirekuvan kera voidaan hyödyntää myös hoidon suunnittelussa. Lannepisto on polikliinisesti tehtävä toimenpide, joka ei edellytä esivalmisteluja. Noin 30 %:lle tulee toimenpiteestä haittavaikutuksena pistoksen jälkeistä päänsärkyä, joka ilmenee pystyasennossa. Oire on vaaraton, ohimenevä ja hoidettavissa.

Ajallinen ja paikallinen erotus.

Diagnoosin varmistaminen edellyttää, että keskushermoston tulehdus osoitetaan ajallisesti ja paikallisesti hajapesäkkeiseksi.

Ajallisesti tämä tarkoittaa sitä, että potilaalla on ollut vähintään kaksi erillistä oirejaksoa joko oireita aiheuttaen tai aivojen magneettikuvauslöydöksestä arvioiden. Näin ollen diagnoosiin riittää yhden oirejakson lisäksi mahdolliset uudet muutokset seurannassa otetuissa aivojen magneettikuvissa. Uusien diagnoosikriteerien mukaan poikkeava selkäydinnestelöydös voi myös nykyisin korvata ajallisen hajapesäkkeisyyden osoituksen. Paikallinen hajapesäkkeisyys puolestaan viittaa siihen, että magneettikuvien tulehdusmuutoksia tai kliinisiä tutkimuslöydöksiä havaitaan vähintään kahdella eri keskushermoston alueella.

Hoidon valinta ja aloitus.

MS-taudin kulkuun vaikuttava hoito tulisi aloittaa mahdollisimman varhain. Tämä suojaa keskushermostoa ja parantaa ennustetta. Aaltomaisesti etenevässä tautimuodossa hoito aloitetaan heti diagnoosin jälkeen.

Lääkevalinta tehdään yksilöllisesti. Siihen vaikuttavia seikkoja ovat mm. sairauden ilmiasu, tulehduksen aktiivisuus, potilaan ikä, mahdolliset muut sairaudet sekä elämäntilanne. Eri vaihtoehtoja pohditaan ja vaihtoehdoista keskustellaan aina potilaan kanssa. Aaltomaisen MS-taudin hoitoon on käytössä yli 10 lääkehoitovaihtoehtoa. Myös perheenlisäystä toivoville nuorille naisille hoito voidaan aloittaa tietyillä lääkkeillä. Lisätietoa lääkehoidosta löydät täältä.

Lääkehoidon lisäksi voidaan käyttää myös oireenmukaista hoitoa. Keinoja on esimerkiksi uupumuksen, virtsarakon toimintahäiriöiden ja lihasten spastisuuden hoitoon.

Myös omahoidon rooli on tärkeä. Riittävä liikunta ja lihaskunnon ylläpito sekä terveellinen ruokavalio auttavat oirehallinnassa. Tupakointi altistaa MS-taudin ilmaantumiselle, mutta lopetus diagnoosin yhteydessä parantaa sairauden myöhemmän ennusteen tupakoimattomien tasolle.

Tekstin tarkistanut: neurologian erikoislääkäri Juha Multanen

Voiko nuori ihminen sairastua?

MS-tautia esiintyy alle 20-vuotiailla selvästi harvemmin kuin aikuisilla. Potilaista arviolta vain 2–5 %:lle tulee ensimmäiset oireet alle 18-vuotiaana.

Lapsuudessa diagnosoitu MS-tauti on kliinisesti eri sairaus kuin aikuisilla. Alkuvaiheessa ennuste on parempi, sillä hankalistakin pahenemisvaiheista voi toipua lapsuudessa hyvin. Varhain alkanut sairaus voi kuitenkin johtaa invaliditeettiin aiemmin kuin aikuisiällä diagnosoitu tauti.

Lasten hoito on keskitetty lastenneurologeille. Hoidossa käytettävät lääkkeet ovat samantyyppisiä kuin aikuisilla.

Tekstin tarkistanut: neurologian erikoislääkäri Juha Multanen

Lue seuraavaksi

MS-taudin oireet

MS-taudin oireet johtuvat aivojen ja selkäytimen paikallisista tulehdusmuutoksista. Näissä esiintyy paljon yksilöllistä vaihtelua.

MS-taudin muodot

MS-tauti on krooninen sairaus, jonka etenemistapa vaihtelee. MS-taudin kulku on alkuun aaltoileva 85 %:lla potilaista.
Lue lisää

Etsi