Miten MS-tauti todetaan?

MS-taudin diagnosointiin ei ole yhtä testiä, joka varmuudella tunnistaisi sen. Ennen kuin diagnoosi voidaan tehdä, edellyttää se tiettyjä löydöksiä ja oirejaksoja.

Lähtökohtana diagnoosin tekemiseen ja varmentamiseen ovat

  • Sairastuneen kokemat MS-taudille tyypilliset oireet
  • Neurologin tekemä lääkärintarkastus
  • Aivojen ja selkäytimen magneettikuvaus
  • Selkäydinnestetutkimus

Moni hakeutuu lääkäriin ensimmäisen oireen ilmetessä. Jotta MS-diagnoosi voidaan tehdä, sairastuneella pitää myöhemmin olla joko toinen oirejakso tai uuden aktiivisuuden pitää näkyä magneettikuvassa.

Kun potilaalla on ollut vasta yksi oire, käytetään ilmaisua ”kliinisesti eriytynyt oireyhtymä” (KEO). Tässä vaiheessa on vielä epävarmaa, kuinka pian seuraava oirejakso tulee tai tuleeko sellaista koskaan. Jos sekä magneettikuvat että selkäydinnestetutkimus viittaavat MS-tautiin, sairastumisriski on suuri. Näille potilaille suositellaan uutta magneettikuvausta 3–6 kuukauden kuluttua ensimmäisestä magneettikuvauksesta.

MS-taudin lääkehoito aloitetaan heti, kun diagnoosi varmistuu. Lue lisää MS-taudin hoitamisesta täältä.

MS-taudin toteamisen vaiheet

 

1. Lääkärin kohtaaminen

Tyypillisesti oireiden ilmaantuessa potilas hakeutuu terveyskeskus- tai työterveyslääkärin vastaanotolle. Mikäli epäilys MS-taudista herää, ohjataan potilas edelleen erikoissairaanhoitoon neurologin vastaanotolle. Jos oireet ovat lieviä, riittää polikliininen tutkimus. Tarvittaessa potilas tutkitaan päivystyksellisesti tai kiireellisesti.

Mikäli MS-tautiepäily on vahva, tehdään magneettikuvaus ja/ tai selkäydinnestetutkimus. Lisäksi otetaan verikokeita muiden mahdollisten sairauksien poissulkemiseksi.

 

2. Jatkotutkimukset: magneettikuvaus ja selkäydinpunktio

Magneettikuvauksella nähdään mahdolliset MS-taudin aiheuttamat tulehdusjäljet. Tulosten kannalta ei ole oleellista merkitystä sillä, tehdäänkö tutkimus aktiivisten oireiden aikana vai niiden jälkeen. Oireiden väistyttyä vanhatkin tulehdusjäljet pystytään tunnistamaan – toisaalta osaan tulehdusta ei välttämättä edes liity aktiivisia oireita.

Selkäydinpunktio (lannepisto) tehdään lähes aina MS-tautia epäiltäessä. Selkäydinnesteen tutkimus auttaa diagnoosin varmistamisessa. Mikäli tutkimuksessa havaitaan MS-taudille tyypillinen tulehduslöydös, lisää se riskiä toiseen oirejaksoon. Tätä tietoa yhdessä aivojen magneettikuvauslöydöksen ja oirekuvan kera voidaan hyödyntää myös hoidon suunnittelussa. Selkäydinpunktio on polikliinisesti tehtävä toimenpide, joka ei edellytä esivalmisteluja. Noin 30 %:lle tulee toimenpiteestä haittavaikutuksena pistoksen jälkeistä päänsärkyä, joka ilmenee pystyasennossa. Oire on vaaraton, ohimenevä ja hoidettavissa.

 

3. Ajallinen ja paikallinen erotus

MS-tautidiagnoosin varmistaminen edellyttää, että tulehdus voidaan osoittaa ajallisesti ja paikallisesti. Ajallinen erotus tarkoittaa, että potilaalla on ollut vähintään kaksi erillistä oirejaksoa. Tätä tietoa voidaan hyödyntää myös hoidon suunnittelussa yhdessä aivojen magneettikuvauslöydöksen ja oirekuvan kera. MS-taudin diagnosoimiseksi riittää, että magneettikuvassa on havaittavissa eri aikaan syntyneitä tulehdusmuutoksia. Paikallinen hajapesäkkeisyys tarkoittaa, että magneettikuvien tulehdusmuutoksia tai kliinisiä tutkimuslöydöksiä havaitaan vähintään kahdella eri keskushermoston alueella.

 

4. Hoidon valinta ja aloitus

MS-hoidossa tärkeää on hoidon varhainen aloitus, mikä suojaa keskushermostoa ja parantaa ennustetta. Aaltomaisesti etenevässä MS-taudissa hoito aloitetaan heti diagnoosin jälkeen.

Hoito valitaan yksilöllisesti. Hoitoon vaikuttavia seikkoja ovat mm. sairauden tyyppi ja tulehduksen aktiivisuus, potilaan ikä, mahdolliset muut sairaudet sekä elämäntilanne. Eri vaihtoehtoja pohditaan tarpeen mukaan MS-työryhmän kesken ja vaihtoehdoista keskustellaan aina potilaan kanssa. Aaltomaisen MS-taudin hoitoon on käytössä yli 10 lääkehoitovaihtoehtoa. Myös perheenlisäystä toivoville nuorille naisille hoito voidaan aloittaa tietyillä lääkkeillä. Lisätietoa MS-taudin lääkehoidosta löydät täältä.

MS-tautiin vaikuttavan lääkehoidon lisäksi voidaan käyttää myös oireenmukaista hoitoa, esimerkiksi uupumuksen ja virtsarakon oireiden hoitoon.

Omahoito on tärkeässä roolissa MS-tautia hoidettaessa. Riittävä liikunta ja lihaskunnon ylläpito ovat tärkeitä, samoin terveellinen ruokavalio. Tupakointi altistaa MS-taudin ilmaantumiselle, mutta lopetus diagnoosin yhteydessä parantaa sairauden myöhemmän ennusteen tupakoimattomien tasolle. Lue lisää MS-taudin omahoidosta täältä.

Asiantuntija: Neurologi Juha Multanen